79. Päästä meidät pahasta

”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Filippiläisille 2: 9-11)

 

Minulla on etuoikeus omistaa David Pawsonin henkilökohtainen videotervehdys. Muistona toistaiseksi ainoalta, vuonna 2009 tapahtuneelta Israelin matkalta. Jossa saimme osallistua ikimuistettaville Lehtimajanjuhlille. Se, että minä, ennestään Pawsonia tuntematta, tuon tervehdyksen sain, on poikani Ramin ansiota. Hän nimittäin oli noihin aikoihin ICEJ:n Grafted -työssä. Ja niissä merkeissä samaan aikaan samassa paikassa heidän matkansa johtajana. Hän se meidät tuolla tavalla mieluisasti yllätti: josta vielä myöhästynyt kiitos! Tuossa videossa Pawson tosin kutsuu minua Papaniksi, joka hänelle anteeksi suotakoon, sillä eihän kukaan aina voi kaikessa onnistua. Voihan olla että hän on tullut tahattomasti ”disinformoiduksi!”

Koska olen siis Pawson-fani, seuraan mielelläni hänen opetuksiaan. Josta päästäänkin pikku hiljaa asian ”ytimeen”, kuten toisaalla hyvinkin ajankohtainen sanonta kuuluu. Eräästä ihan hiljattain kuulemastani opetuksesta mieleen jäi – ei ehdottoman sanatarkasti – mutta ajatus on jokseenkin tämä: ”Akateemisesti koulutetut uskovat asioita herkemmin, kuin kouluja käymättömät. Kun asia esitetään hienoin sanakääntein, se menee helposti läpi.”

Se, mahtaako tuo ihan aikuisten oikeasti olla totta vai tarua, jääköön – niin lähdekritiikin, faktantarkistus, -kuin muun sellaisen ulottumattomiin, tai ainakin jonkun muun ratkaistavaksi – ettei mene hyvä juttu pilalle. Sillä myönnettävä on (jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä), että tuohon on helppo, etten sanoisi ”kutkuttavan” helppo yhtyä!

Vai väittääkö joku että esimerkiksi meillä valtauskontona opetettava evoluutioteoria on seurausta kierto/kansakoulupohjaisen rahvaan invaasiosta yliopistojen strategisille opetus-aloille? Tai viime aikoina yhä enenevä mielettömyys lakimuutoksineen; jonka seurauksena vielä jokin aika sitten normaalina pidetty on julistettu uuden normaalin syrjäyttämäksi? Tai että ennen niinkin uskomaton asia kuin enemmistön muuttuminen vähemmistöksi, ja päinvastoin, toteutuu päivä päivältä yhä enemmän ja vääjäämättömästi silmiemme edessä, ja sitä silti kutsutaan demokratiaksi?

Otsikon ote Jeesuksen opetuslapsille opettamasta rukouksesta alkaa saada yhä syvällisempiä nyansseja. Sillä vääjäämätöntä on sekin, että Raamattunsa tosissaan ottava kiusaantuu ajankohtaisia tapahtumia seuratessaan yhä enemmän. Kristitylle – joka (mieluiten päivittäin) tutustuu Raamattuunsa – nämä nykyiset ilmiöt eivät ole ”puskan takaa” tulleita yllätyksiä. Ainakaan niiden ei pitäisi sitä olla. Vaan että alamme olla – ellemme jo olekin – ajassa, jota joku on kuvannut: Kun lukee päivän lehtiä; on kuin lukisi Raamattua.

Jokainen vähänkin sisälukutaitoinen voi todeta, kuinka käsitteet kätevästi (retorisesti) käännetään päälaelleen. Niin että alkaa olla lähes mahdotonta tietää, mikä on totta ja mikä valhetta. Kristityille tosin (jälleen kerran) – ja nyt en tarkoita kulttuurikristittyjä – näkyy selviönä iso kuva siitä missä mennään. Että itse ”valheen isä” on se taustalla ohjaileva kapellimestari, joka on kaiken takana.

Oheisessa Wikipedian otteessa on vähän (lisä)valaistusta – ehkä jopa helpotusta johtopäätösten tekemiseen nyt, kun monenlaiset vaalitkin ihan tuotapikaa ovat ajankohtaisia – sellaiselle, joka kenties juuri nyt, huuli pyöreänä ihmettelee mihin tämä maailma oikein on menossa. Tai sille, joka vaikkapa joskus on kuunnellut (lumotun käärmeen tavoin) poliitikkoa, käytetyn auton kauppiasta, tai lipeväpuheista kauppiasta yleensä. Ja joka jo kuunnellessaan on tiennyt tulevansa huijatuksi, muttei voinut vastustaa kyseisen tarinan tai tavaran ostamista. Kaikille näille muistutuksena, että yhteisenä nimittäjänä edellämainituissa esimerkeissä toimii sama kuin savolaisen saarnatessa: vastuu siirtyy (aina) kuulijalle.

”Kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa eli poliksessa poliittisen uran luominen edellytti henkilöltä sitä, että hän kykeni saavuttamaan kansanjoukot omien ajatustensa taakse, joko päättävissä poliittisissa elimissä tai oikeusistuimissa. Tärkeintä oli siis vakuuttavuus, ei ensisijaisesti totuus, koska totuudellisemmatkin ajatukset ja mielipiteet saattoivat jäädä häviölle, jos ne esitettiin huonosti.”

Raamatulla on oma ajaton – ja siitä johtuen samalla aina kiusallisen ajankohtainen – näkemyksensä kyseisen kaltaisesta toiminnasta:

”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!” (Jes. 5:20)

60. Tilastoja, havaintoja ja tuulahduksia

”Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” (Luukas 4:5-7)

 

Vale, emävale, tilasto, on tuttu sanonta joka ehkä yrittää antaa vihjeen siitä, miten vakavasti eri tilastoihin ylipäätään tulisi suhtautua. Ne kun saadaan kohtalaisen vaivattomasti näyttämään juuri siltä, miltä niiden halutaan näyttävän. Oltakoon muuten tuon sanonnan alkuperästä mitä mieltä tahansa, minä luulen kuulleeni sen ensimmäisen kerran Timo Soinin sanomana.

Aivan oven edessä on jälleen aika, jolloin gallup-gurut joutuvat (elleivät ole jo joutuneet) jonkinlaiseen ekstaasiin käyriensä ja pylväidensä kanssa. Vaalit kun ovat kohta edessä.

Oman blogini tilastoista (joka muuten marraskuun 28:s päivä täytti kolme vuotta) sen verran, että jos haluaa elää itsepetoksessa – joka tosin nykyisin näyttäisikin olevan niitä suosituimpia urheilumuotoja – ja saada aikaan paljon näyttöjä eli blogilla vierailuja, kannattaa harrastaa sitä itse, kirjautumatta sisään. Ja uskotella sitten itselleen että täällähän käy kuhina. En suuresti ihmettelisi vaikka myös sisäänkirjautuneena itse tekemäni koluamiset näkyisivät tilastoissa.

Mutta siihen, mistä päin maailmaa ulkopuoliset ”kurkkijat” tulevat, ei sen sijaan juurikaan voi vaikuttaa. Ei ainakaan minun kyvyilläni ja taidoillani. Esimmäinen vuosi (ainakin) meni sen huolestuttavan huomion merkeissä että ”Putinin Pojat” -on ylivoimaisesti suurin blogistani kiinnostunut ulkomainen ryhmä. No, se on nykyisin jo taakse jäänyt skenaario sikäli että sieltä ei sen koommin ole kurkistuksia tullut, eli käyntimäärä ei ole lisääntynyt. Ovat kai todenneet allekirjoittaneen vaaralliseksi korkeintaan itselleen.

Nykyisin jopa USA on kirinyt rinnalle ja ajanut Venäjän Federaation ohi! Ehdotonta ykkössijaa pitää kuitenkin Espanja! Ruotsi, Englanti, Namibia ja Viro seuraavina. Seitsemän kärkimaata kaikkiaan kahdeksastatoista mainitakseni.

Jos nyt ei ihan tilastoinnin määritelmiin, niin ainakin ympäröivän yhteiskunnan tarkkasilmäiseen havainnointiin; liittynee huomion kiinnittyminen Iltalehden blogistiluettelossa tapahtuneeseen muutokseen. Jokunen päivä sitten näet tuohon joukkoon liittyi kosmologi Kari Enqvist. Tuosta lisäyksestä joku ilkikurinen havainnoitsija saattaisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että jos Iltalehden palturin määrä tähän mennessä on ollut lähinnä kosmeettista, saattaa se jatkossa saada kosmiset mittasuhteet!

Enkä tiedä vastaako tämä Iltasanomien kolumnisti Jyrki Lehtolan taannoiseen huutoon, jossa hän peräänkuulutti, ymmärtääkseni Aarno Laitisen aikoinaan lanseeraamia, ”päivystäviä dosentteja” takaisin. Mutta ainakin yksi sellaisen tuntomerkit kenties hyvinkin täyttävä näyttäisi olevan Seurakuntalainen -verkkolehdestä löytyvä Dosentti Matti Myllykoski ulostuloineen: ”Jos tupakoitsijoita ei häädetä pois yhteiskunnasta, kirkonkaan ei pitäisi savustaa ulos konservatiivejaan.”

”Asiahan ei tietenkään minulle kuulu”, kuten Pätkä luultavasti taas tässä kohtaa sanoisi. Mutta luulisi jonkinlaisten ”kellojen soivan” kirkollisen konservatiivin korvien välissä, tullessaan verratuksi tupakoitsijoihin. Jotka nyky-yhteiskunta mieluiten näkisi ammuttavan vaikkapa Kuuhun. Karkeasti ryhmitellen edellä olevan voi tulkita siten että jumaliset on eristettävä jonkinlaiseen kirkolliseen koilliskulmaan, pois jumalattomia häiritsemästä. Ei kuitenkaan kokonaan pois, tuiki tarpeellista kirkollisveroa maksamasta!

Eipä tarvita kovinkaan kummoisia ennustajan lahjoja sen toteamiseen että kaukana eivät tänäkään päivänä ole ne ajat jolloinka (2. Tim. 3:12) sanat muuttuvat lihaksi: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.”

Olen aikaisemmissa postauksissa omalta osaltani yrittänyt kiinnittää huomiota siihen että Raamatussa mainitut ennustukset toteutuvat, tykättiin siitä tai ei. Poimintoja niihin (postauksiin) on otettu kirjasarjasta ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT 1-4.

 
Yksi ”viattomimmista” esimerkeistä; ettei kiinnostus yliluonnolliseen tms. – olkoonkin että niin sanottu sivistys on työntänyt Raamatun romukoppaan – ole minnekään kadonnut, ovat horoskoopit. Jotka liittyvät Jumalan kieltämiin tähdistä ennustamisiin. Ote Hal Lindseyn 70-luvulla kirjoittamasta kirjasta, nimeltä: MAA ENTINEN SUURI PLANEETTA, sivulta 11: ”Nykyään on horoskooppi jo tuhannessa kahdessasadassakahdeksassakymmenessä Yhdysvaltojen tuhannesta seitsemästäsadastaviidestäkymmenestä päivälehdestä.”

 
Alla on vähän pidempi tuulahdus samalta 70-luvulta, joka sekin on Hal Lindseyn kirjoittamasta kirjasta. Jolla on hurja, jopa pelottavakin nimi. Jokainen päätelköön itse, onko tässä ajassa nähtävissä merkkejä näiden kirjojen sanoman paikkansa pitävyydestä. Muuten, tuossa alkuun lainatussa raamatunkohdassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei Jeesus suinkaan kiistänyt perkeleen toistaiseksi voimassa olevaa hallintaoikeutta tähän Tellukseen!

SAATANA ELÄÄ JA VOI HYVIN MAA-PLANEETALLA, s. 50-51:

”Neljäntoista vuoden aikana ovat sadat opiskelijat valittaneet minulle, että heidän uskonsa on joutunut yliopiston teologisilla ja filosofisilla kursseilla harkitun ja voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Jotkut ovat suorastaan saaneet huonoja arvosanoja hyvin tiedoin läpäisemistään kuulusteluista pelkästään siitä syystä, että he ovat esittäneet asiasta kristillisen näkökannan, joka on perustunut Raamatun kirjaimelliseen totenapitämiseen.

Saksasta liikkeelle lähtenyt Raamatun kritiikki on huipentunut siihen, että Raamattu on hyljätty melkein kaikissa maailman yliopistoissa ja korkeakouluissa täysin epäluotettavana epähistoriallisena asiakirjana.

On surkuhupaisaa, että Raamattu hyljättiin nimenomaan siksi, ettei yliluonnolliseen enää uskottu. 1960-luvun lopussa alkoi kuitenkin uusi suuntaus, joka hyväksyi ESP-ilmiöt ja muut yliluonnollisuuden muodot. Raamattu on siitä huolimatta jäänyt romukoppaan.

Nyt meidän opiskelijanuorisomme tekee kokeita ESP:n ja okkultismin alueilla ilman mitään luotettavaa kriteeriä, joka auttaisi heitä ymmärtämään kokemansa ilmiön alkuperää.

Massaschusettsin teknologisen instituutin professori kuvaa kokemusta, joka hänellä oli koulun parhaista oppilaista kootussa seminaariryhmässä. Hän kertoi, että keskustelu kääntyi aasialaisesta filosofiasta mietiskelyyn, joogaan, Zeniin ja sitten I Chingiin (kirjaan, joka esittää muinaiskiinalaisen ennustusjärjestelmän), jang-jinin makrobioottiseen dieettiin, Maher Babaan, astrologiaan, astraaliruumiiseen, sähkömagneettisiin kenttiin, ufoihin, tarot-kortteihin, parapsykologiaan, noituuteen ja magiaan.

Professori lisäsi, etteivät hänen seminaariryhmänsä opiskelijat leikitelleet aiheilla vaan ottivat ne vakavissaan. ”Eivätkä he olleet mitään plebeijejä, alempaa rahvasta”, professori sanoi. ”He olivat intellektuaalisesti maan ylimystöä.””