93. Muista huumori!

Siinä se nyt on. Ja eikun leikkaamaan.🤭😎

En ole kuullut määriteltävän, kuuluisiko musta huumori mahdollisesti samaan kategoriaan ”mustat elämät merkitsevät” -sloganin kanssa. Ja jos kuuluu, niin miten – uskaltaako käyttää ja ymmärtääkö sitä kukaan – niinpä päätin hieman säätää otsikkoa.

Se kun kaiken lisäksi sopii hyvin itsensä Riikka Purran oman muistutuksen kanssa: ”Huumoria: ei kannata loukkaantua.”

Oma sisäinen vastarannankiiskeni suorastaan riemastui, nähdessäni ensimmäisen kerran kuvan Iltalehdessä noista laudoista. Sanoin itselleni, että ostan heti tuollaisen kun löydän.

Mediassa ei ollut yhteystietoja (ehkä ymmärrettävistäkin syistä). Niinpä alkoi salapoliisintyö ”nikkarin” löytämiseksi. Ymmärrettävistä syistä siinä valossa, kun muistaa Jussi Halla-ahon määritelmän: ”Media ja muu vasemmisto.”

Ensimmäinen yritys osui harhaan: nimi oikein (sama nimi), mutta eri mies. Toinen kerta tärppäsi. Niinpä (kuolemaa halveksien) laitoin tilauksen firmaan, joka (kuolemaa halveksien) on uskaltanut ryhtyä tuotetta valmistamaan.

Tässä samalla kokeilen ensi kertaa kirjoittamista suoraan WordPressiin – vai lieneekö nykyinen nimi Jetpack – en tiedä, mutta: so far so good.

Todettakoon sekin tässä vielä välihuomautuksena, että meillä taitaa nyt olla oman aikakautemme kaksi todistajaa, vähän niinkuin Ilmestyskirjassa. Ei kuitenkaan ”säkkipukuisina.”

Huomasin nimittäin IS Extran toimittajan ihmettelyn Sanna Marinista: ”Mitä hän haluaa viestiä sillä, että tamperelainen nahkareppu vaihtui tuhansien eurojen Dioriin?”

Nalle ja Sanna nääs ovat sen asian eläviä todistajia, että sosialismistakin voi eheytyä, jos on tarpeeksi rahaa.

Laudan mukana ei tullut varsinaista hoito-ohjetta. Mutta sellainen mututuntuma on, että säännöllinen sively vihervasemmiston kyyneleillä saattaisi lisätä käyttöikää monta vuotta. Ellei jopa tekisi siitä ikuista.

Pelättävissä kuitenkin on, että perinteiset, vaalien alla ja varsinkin oppositiossa vuodatetut krokotiilin kyyneleet sorretun ”pienen ihmisen” puolesta, saattaisivat sellaisenaan olla jopa tuhoavan toksisia.

Joten laimentamiseen tarvittaisi (rutkasti yli 70 prosenttia) sellaisia ihka aitoja, Suomen ja suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin puolesta murehtimisessa vuodatettuja.

Niitä odotellessa

Koska olen realisti ja tässä kontekstissa jopa inho-sellainen, ymmärrän toki olla toivomatta mahdottomia. Ja päätin käyttää, mielestäni ehkä toiseksi parasta vaihto-ehtoa ja sivellä laudan, ainakin ennen ensimmäistä käyttöä, rapsi-öljyllä.😇

28. Luettua, nähtyä ja koettua

”Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.” (Sananl. 11:14)

Luin Raamatusta oheisen, kuningas Ahabin elämästä kertovan katkelman. Siitä voidaan todeta muun muassa että aina ei auta neuvonantajien runsauskaan. Sillä pitäytyminen yhden sorttisiin neuvonantajiin voi aiheuttaa menetyksen.

”Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: ”Kysy sentään ensin Herran mieltä.” Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, nelisensataa miestä, ja kysyi heiltä: ”Tuleeko minun lähteä sotaan Ramot- Gileadia vastaan vai ei?” He vastasivat: ”Lähde matkaan! Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.” Josafat kysyi: ”Eikö täällä ole enää muita Herran profeettoja, joilta voisimme kysyä?” Israelin kuningas vastasi Josafatille: ”Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.” ”Noin ei kuningas saisi puhua”, sanoi Josafat. Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: ”Toimita oitis tänne Miika, Jimlan poika …” (1. Kun. 22:5-9)

Näen yhtäläisyyksiä tämän päivän politiikassa suhtautumisessa asiantuntijoihin. Johdannoksi sopinee katkelma 1980 -luvun politiikan arkipäivästä. Vahvistamattomat lähteet kertovat Lech Walesan – josta sittemmin tuli Puolan presidentti – joutuneen pidätetyksi pohtiessaan ääneen autonsa avoimen konepellin ääressä mahdollista ongelmaa: Puolan johdossa on vika. Puolan johto on vaihdettava.

Kataisen hallitus tuntuu kehittäneen mantran: Perussuomalaiset ovat väärässä. Perussuomalaisten kannanotoissa ei voi (lue: ei saa) olla mitään varteen otettavaa. Hakematta nousee jälleen mieleen taannoinen vahvan markan politiikka. Pidätetyksi joutumisen vaara luonnollisesti puuttuu, sillä hallitus on itse itseään valvova Iso Veli.

Jossain määrin lohtuna, joskin perin laihana – näin perussuomalaisten fanittajana – näen sen, ettei kivilleajoa voi aikanaan laittaa heidän syykseen. Ellei sitten jollakin kieroutuneella ajatuskuviolla, että kun kerran hallitusohjelmaan (ainakin epävirallisesti) on kirjattu, että kaikessa tehdään päin vastoin mitä he ehdottavat, jos jokin menee pieleen, on sen oltava heidän vikansa. Sillä selitellähän poliitikot tunnetusti osaavat.

Koin eräänlaisen täysin raamatunhistoriasta ja politiikasta riippumattoman myytinmurtaja/ahaa -elämyksen Kauhavan kairoja kolutessani, ja mustikoita etsiessäni. Myytin mukaan vaaleampi vaatetus marjastaessa saa aikaan sen, että itikoita ei pyöri ympärillä läheskään niin paljon, kuin jos on tumma vaatetus. Tuli kokeiltua molempia, enkä huomannut eroa. Tosin käytettävissä ei ollut minkäänlaista laskuria, jolla asia olisi voitu tieteellisen tarkasti todentaa. Tällainen, joissain yhteyksissä ja jossain määrin persona non grataksikin itsensä tiedostava, oli, huolimatta ulkoiseen habitukseen kulloinkin vaikuttavasta camouflagesta, itikoiden puolesta suosittu ihan omana itsenään!