91. Eihän tästä mitenkään voi tulla hyvää!

”Minun kansani käskijät ovat lapsia,ja naiset sitä hallitsevat.Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.” Jesaja 3:12

”Vihastuttaaksesi konservatiivin, valehtele hänelle. Vihastuttaaksesi liberaalin, kerro hänelle totuus.”-Teddy Roosevelt

Kursivoitu ala-otsikko on tällä kertaa kaksi-osainen, josta ensimmäinen osa on edellisen postauksen uusinta. Johtuen siitä että tilanne ei juurikaan ole muuttunut – ainakaan parempaan suuntaan – ja toinen on suomennos, kuten valveutunut lingvisti jo ehkä tietääkin, tuosta Teddy Rooseveltin aina ajankohtaisesta, ja ehkä juuri nyt erityisen ajankohtaisesta kommentista.

Tuo tuossa oikealla oleva kuva sitaatteineen voisi hyvinkin olla allekirjoittaneen motto, mutta Kari ehti ensin (saatan silti pihistää sen itselleni). Ja kuten arvata saattaa, otsikkokin on lainaus. Se on Latela kuusi piste nollan videosta, eikä liity oikeastaan tässä kontekstissa mihinkään, mutta on jo jonkin aikaa soinut korvamatona. Ei ehkä ihan täsmälleen noilla sanoilla, mutta ajatus on sama. Tai ehkä se sittenkin liittyy! Sopii ainakin minusta tähän poliittiseen kontekstiin yllättävänkin hyvin.

Punaisesta viivasta punaisten linjojen kautta punaiseen linjaan

Koska meillä nyt on punainen hallitus, jota jossain määrin vihreä väri laimentaa(?), lienee  paikallaan mainita jokunen ajatus viivoista ja -tai linjoista. Kiannon romaani Punainen viiva kertoo että ”köyhien ainoa toivo paremmasta on saavutettavissa vain ”soli-sali-rattien” kautta, vetämällä punainen viiva vaalilappuun.” Tulee mieleen kysyä: olisikohan tuolla menetelmällä nyky-Suomessa ”vappusatanen” kenties realisoitunut?

Oheisessa pilakuvassa Obama tuskailee omien punaisten linjojensa kanssa, ja sokerina pohjalla Yhdysvaltojen nykyisen presidentin Joe Bidenin viesti, joka kertoo linjasta, jota hän itse ei aio ylittää: ”Ukrainan sodassa Yhdysvalloilla on selkeä ”punainen linja”, jota se ei missään olosuhteissa aio ylittää.”

Ala-otsikko ei mainitse punaista naamaa, mutta lisänä rikka rokassa. Nimittäin, netissä pyörivä, vuonna 2019 kuvattu video (Löytyy Suomen Uutiset – sivulta) esittelee Eero Heinäluoman ja Jussi Halla-ahon yhteenoton Venäjän kaasuputkihankkeista ja poliittisesta korruptiosta. Siinä Heinäluoma naama punaisena (sanotaan nyt, että ainakin kuvainnollisesti) puolustaa hanketta.  Jopa siinä määrin kiivaasti, että ”huutaa muiden keskustelijoiden päälle.”

Välikysymys

Sarkastisesti sanoisin, että välikysymys on luettelossa siksi, kun se tuntuu olevan niin tehokas, etten sanoisi mahtipontisen tehokas keino asioiden muuttamiseen politiikassa, että eikö siitä voisi – nyt kun tilanne itänaapurin toimesta on eskaloitunut Ukrainan sodaksi – sorvata jonkin sortin ulkopoliittinen versio, jolla voitaisi mennä Venäjän Duumaan sanomaan Putinille suorat sanat. Kuten Spede ja Vesku taannoisessa sketsissään?

Ironia

En tiedä, olenko se vain minä, vai ovatko muutkin huomanneet. Mutta minun mielestäni on kyllä melko ironista, että YLEn toimittaja, mikrofoni suun edessä irvailee sitä, kuinka Venäjän valtamedia suoltaa kansalle yksipuolista ja valheellista propagandaa! Puolustusministeri Kaikkonen sanoi puheensa loppukaneettina tutut sanat: ”Sodan ensimmäinen uhri on totuus.”

Tämän kaiken poliittisesti epäkorrektina – tai pitäisikö sanoa: poliittisesti epäkorrektin vuodatuksen – yhteenvetona on: maailma on sekaisin, ja ilman jonkin asteista jumalallista väliintuloa: ”Eihän tästä mitenkään voi tulla hyvää!”

27. Täytetyn pingviinin politiikka

”Älä milloinkaan unohda, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana.” (Malcolm Muggeridge )

Olen pessimisti, valitettavasti. Jopa siinä määrin, kuten ennenkin olen maininnut että jos harrastaisin – olisin siitä kiinnostunut – purjehdusta, tarvittaisiin uusi veneluokka sen mahdollistamiseksi. Sillä ymmärtääkseni nykyisin on jo olemassa sellainen kuin optari eli optimistijolla, joten minua varten tarvittaisiin erillinen pessimistijolla.

Kansalle leipää ja sirkushuveja – sanonta tuli mieleeni seuratessani eduskunnan välikysymyskeskustelua ajankohtaisesta Espanjan tukipaketista. Tosin näyttää siltä että tällä menolla leipä saattaa jäädä Suomen kansalta puuttumaan, eikä eduskunnan tarjoama sirkuskaan enää paljon huvita. Eikä minusta sen puoleen tullut optimistiakaan, sen verran masentavaa oli kuunnella. Vertaisin kokemusta jopa lähinnä siedätyshoidoksi.

Soini naljaili ministereille, lähinnä kai valtionvarainministeri Jutta Urpilaiselle, jokseenkin tähän tyyliin: ”Mitä ne vakuudet oikein ovat, täytetty pingviinikö?” Mielestäni aiheellinen kysymys – sillä toteamuksella että täytetystä pingviinistä saattaisi olla jopa enemmän iloa kuin tähän astisista vakuuksista. Joskin kysymyksen esitystapa saattaa aiheuttaa vaikenemisreaktion, sen sijaan että siihen edes yritettäisi vastata. Eipä tosin taida olla tiedossakaan mitä ne vastaukset voisivat olla.

Ehkäpä johtuu edellämainitusta pessimistisyydestäni etten voi välttyä vaikutelmalta, että eduskunnassa vallitsee Perussuomalaiset vastaan muu Suomi – asetelma. Eikä tarvitse olla kovinkaan nokkela huomatakseen että kun siirrytään eduskunnan ulkopuolelle, loppuosa oikeasti kuuluu: media ja muu Suomi. Vai mitä muita johtopäätöksiä pitäisi vetää esimerkiksi viime aikaisesta Halla-ahon ajojahdista, joka sai megaluokan mittasuhteet?

Hänen ratkaisustaan tuli mieleen vanha insinööriviisaus, joka muistaakseni meni tähän tapaan: Kysymys: Miksi metrin pitkä ratakiskon pätkä taipuu insinöörin käsissä? Vastaus: Koska viisaampi antaa periksi. Tässäkin tapauksessa fiksumpi antoi periksi ja sai – toivottavasti – hulabaloon loppumaan.

Kuvitellaanpa että Halla-aho olisi jonkin muun kuin Perussuomalaisen puolueen jäsen. Olisikohan häly ja lynkkausmieliala ollut yhtä kiihkeä? Enpä usko. Tony Halme tuli tietämättään lausuneeksi ennustuksen, joka näyttää toteutuneen kirjaimellisesti:

“Jos te nytten puollatte näitä minun muutamaa lakialoitettani, jotka Suomen kansalle kuuluvat, niin pääsette minusta vähin äänin eroon neljän vuoden päästä. (Ed. Ala-Nissilä: Miksi pitäisi päästä?) Muuten minunlaisiani voi olla täällä neljän vuoden kuluttua kymmenittäin, ja sitä te ette kestä.”

Sekä median että muiden puolueiden sietokyky näyttäisi ylittyneen rutkasti siitä päätellen, miten Perussuomalaisia jahdataan ja kohdellaan, osittain myös syystä se myönnettäköön. Olen sen verran naiivi että kuvittelen poliitiikan olevan yhteisten asioiden yhteistä hoitamista. Jolloinka kansan vaaleilla valitsemat edustajat hakevat kompromissia eri katsantokantojen välille, eivätkä pelkästään pyri runnomaan omia näkemyksiään läpi. Esko Aholle todettiin aikanaan hänessä olevan lohen sukua, koska hän ui vastavirtaan.

Juuri se on se jokin, mikä myös Perussuomalaisissa viehättää, ainakin allekirjoittanutta, että he haastavat vanhoja puolueita.

Halveksiessaan ja nenänvartta pitkin Perussuomalaisia katsoessaan muut puolueet tekevät sen samalla melko suurelle joukolle suomalaisia äänestäjiä! Sosiaalisessa mediassa näyttää tulleen tavaksi lisätä tilapäivityksen loppuun teksti: Jos pidit tästä kirjoituksesta, näytä se, jolla kerjätään klikkaamaan tykkäystä. Tuosta juonnettuna haluan sanoa hyeenalauman tavoin ajojahtiin osallistuneille kansanedustajille: Jos osaatte yhtään hävetä, näyttäkää se!