””Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”” (Matteus 20:25-28)
Aluksi Paavi Aleksanteri III:n Wikipediasta löytyvä ”bullan tuoksuinen” kirje Upsalan arkkipiispalle ja hänen alaisilleen piispoille sekä jaarli Guttormille. Kirje on nimeltään: Gravis Admodum = Ylen Raskas
9.9.1171 tai 1172 Frascati (Tusculanum)
Ylen raskas ja haikea valitus on esitetty apostoliselle istuimelle siitä, että suomalaiset aina, kun heitä uhkaa vihollisten sotajoukko , lupaavat säilyttää kristillisen uskon ja pyytävän hartaasti kristillisen lain saarnaajia ja selittäjiä, mutta sotajoukon vetäydyttyä kieltävät uskon sekä halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia. Koska he näin näyttävät pilkkaavan Jumalaa ja halveksivat kristillistä uskontoa, ja kun he näin ovat kaksinkertaisesti helvetin lapsia, kun heidän onnensa ja elämänsä havaitaan kokonaan olevan maallisissa ja heidän halveksivan taivaallisia, ei ole soveliasta, että heille tuottaa vastoinkäymisissä turvan kristityn nimi, jota he myötäkäymisissä näyttävät pilkkaavan ja kammoksuvan.
Niin muistutamme ja määräämme teille kaikille, että varoisitte tästä lähtien heidän petoksiaan ja juoniaan niin järkevästi ja harkitusti, etteivät he voi hädän tullen turvautua teidän apuunne ja puolustukseenne, elleivät he luovuta teidän haltuunne varustuksiaan, jos heillä joitakin on, tai muuten anna riittävää taetta ja varmuutta siitä, etteivät he tämän jälkeen voi millään tavalla peräytyä tai kiertää teidän harkitsevaisuuttanne, vaan heidän on pakko lujasti pitää ja säilyttää kristinuskon todistuskappaleet, niin ettei heitä enää nähtäisi niiden joukossa, joista on sanottu: hän on tunnustava sinua niin kauan kuin teet hänelle hyvää.
Annettu Frascatissa syyskuun 9. päivänä.
Ylläoleva kirjoitus kertoo – verrokkina tähän päivään – ainakin sen, ettei kehitystä ”paavillisempaan” -tai pitäisi kai oikeammin sanoa kristillisempään suuntaan ole juurikaan tapahtunut. Pikemminkin päinvastoin.
Bullaan (löysästi) liittyen vielä sitaatti Iltasanomien Bisquitin Kremppakivaa-kolumnista, liittyen Suomen ulkoministeri Timo Soinin käyntiin Vatikaanissa: ”Ensinnä tuli pahantahtoisesti mieleen Soinin filippiiniläiskirjeen motiivi. Totta kai Filippiineiltä. Liki umpikatolinen maa, ja Soinihan taas tunnetusti paavin oma bullanmuru.”
Niin, koska minulla on suoranaisena korvamatona viime päivinä toistunut termi: pullaliiga, jonka nimikkeen alla ainakin Saalem ja Elim toimivat, sekä myös jotkut Vedä Henkeä -seurakunnasta, heräsi uteliaisuus sen suhteen, että mitähän ihmeen pullan jakoa nuo mahtavat harjoittaa! Selvisihän se sittemmin – löytyy jopa Saalem Uutisten viikko-ohjelmasta – että kyseessä onkin Bullaliiga, joka nimenä sitten aiheuttaakin ihan toisenlaista kulmakarvojen kohottelua!
Tässä kohtaa on ihan pakko taas siteerata ”Pätkää” eli Masa Niemeä: ”Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta…”
Elimistä en tarkemmin tiedä, mutta Saalemin ajoilta muistuu mieleen, kuinka kirkkokunnaksi (Helluntaikirkko) rekisteröityminen oli täysin mahdoton yhtälö! Ymmärtääkseni asiassa ei sittemminkään ole muutosta tapahtunut, ainakaan sitä (Pietarsaaren Saalem-seurakunta) ei löydy Helluntaikirkkojen luettelosta. Ja tämä nimenomaan sen tähden, ettei haluttu millään tavoin muistuttaa valtakirkkoja. Joten ihan tässä joutuu nipistämään itseänsä: onko tämä totta vai näenkö unta. Onko tämä se sama Saalem, jossa olen ”syntynyt” ja joka on ollut kotini kymmeniä vuosia!? Ollaanko siellä vaivihkaa kuitenkin valitsemassa kahdesta ”pahasta”, vieläpä se suurempi paha?
Toisaalta, jos tuohon nimivalintaan kuitenkin liittyy jokin syvällisempi merkitys: jos ollaan esimerkiksi otettu vaarin Matteuksen evankeliumista löytyvästä Jeesuksen kehoituksesta: ”olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset”, on sitten ihan pakko (ainakin noin kuvainnollisesti) ostaa hattu, jotta voin sitä nostaa!
Sen verran toki uskon kuitenkin tuntevani kyseisiä yhteisöjä, ettei ainakaan kovin vakavamielinen tavoite ole pyrkiä Vatikaanin vasalleiksi. Vaan joku neropatti vain on sattunut saamaan ahaa-elämyksen, että tuossapa hieno nimi. Veikkaan jälkimmäistä.
Asian tekee tietenkin astetta kimurantimmaksi se, jos varsinainen evankelioiminen on tässä nykyisessä pahassa maailmanajassa jo määritelty sanktioita aiheuttavaksi, rangaistavaksi vihapuheeksi ja -tai vihateoksi. Oli sen asian kanssa niin tai näin, siihenkin pätee kuitenkin klassinen, raamatullinen, jo edesmenneen Alpo-veljenkin esittämä toteamus; rautakangen pudottua hänen varpailleen: ”Lihan pitää kärsiä.”
Kaikuja periferiasta 