”Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä. Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.” (Saarnaaja 7:2-3)
IN MEMORIAM
Veikko Ilmari Lehtola 26.01.1946 – 06.10.2018
”Jeppiksen” jalkapallokatsomon intohimoinen suurkuluttaja on nukkunut pois. Hänet tunnettiin siis 
penkkiurheilijana, ja paikallisten jalkapalloseurojen kannattajana. Sillä kausikorttien kokoelmasta löytyy niin FC United, JBK kuin myös JARO. Muistan taannoisen episodin, kun kysyin vähän härnäten; velipojan harmitellessa suosikkijoukkueensa häviämistä: ”Eikös se niin mene, että aina paras joukkue voittaa?” Johon, astetta syvällisempää ajattelua edellyttävä vastaus, kuului jokseenkin tähän tapaan. ”Ei se aina niin mene.” Veikko oli mies, joka ei juurikaan tehnyt numeroa itsestään, eikä hänellä ollut suuria vaatimuksia elämältä: hän vaikutti aina tyytyväiseltä. Joka on piirre, jota hänessä suorastaan kadehdin. Mielestäni häneen sopii klassinen ilmaisu: ”vaatimattomuus kaunistaa.” Kun nyt näissä merkeissä olen seurannut hänen elämäänsä, ja taistelua monen vakavan sairauden kanssa. Ja sitä, kuinka tyynesti hän kaiken kantoi, turhia valittelematta; mieleen nousevat hakematta Raamatusta itsensä Jeesuksen sanat, jotka mielestäni sopivat laitettaviksi muistovärssyyn: ”Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.”
He Ain´t Heavy, He´s My Brother
Tämä The Hollies -yhtyeen laulu on noussut voimakkaasti mieleeni, näitä veljen asioita hoitaessani. Minun teini-ikäni aikaan (eli kauan sitten) se oli suuri hitti, ja on – ainakin minun mielestäni sitä edelleen. Tuolloin en ymmärtänyt montakaan sanaa englantia, mutta tykästyin nimeen ja upeaan esitykseen. Sen alkuperä löytyy James Wellsin vuonna 1884 kirjoittaman kirjan The Parables of Jesus (Jeesuksen vertaukset) -tarinasta. Siinä pieni tyttö kantaa isoa poikavauvaa. Nähdessään hänen kamppailunsa, joku kysyy: eikö hän ole väsynyt. Johon tyttö yllättäen vastaa: ”Ei, hän ei ole raskas, hän on minun veljeni.”
Nyt, kun osaan pari sanaa enemmän englantia, ja tiedän kappaleen alkuperän, sekä olen tutustunut lyriikkaan: se on mielestäni kuin viini joka vanhetessaan vain paranee. Sen myötä on hyvä muistella veljeämme.
https://m.youtube.com/watch?v=EYzfTdIZoP0
”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.” (2. Kor. 7:10)
Kaikuja periferiasta 